Hukkunut pimeyteen tuo kaunis lapsenmieli 
kasvoiltaan nukenkuva, asuiltaan prinsessa
kuoleman kielistä kertoo kuin elämästä
jossa hirttäytyy sanojensa kauneimpaan virtaan.
Elää kuin Aliisa, hakee ihmemaata haaveista
peitteet silmilleen pukee, ylleen pitsit
peittää peilit ja luokse hän matkustaa
painajaisten
jotka ovat jo unelmia.

Hiljaa nauraa, hiljan hymyilee,
 
lauluillaan hyräilee ikuisuutta.
 
 
Kauniisti keinuu kun elämä keinuttaa -
 
tanssii tuulessa, satuja ikävöi.
 
Katsein kyynisin hän käy läpi maailmoja
silmissään mustat sateenkaaret.