Ylleen kokosi harmaansa yö, hämäränsä syliinsä sulki,
maalasi taivaankaton pilvettömäksi taulukseen,
jonka väreissä hehkuvat tuhannet tähdet
valaisivat yönsä äänettömästi toisilleen.

 
(Sanailivat.)
 

On aika auringon taas mennyt, aika lämmön nyt makaa
peittojensa valkoisten alla nukkuu pyhä äiti, uinuu pyhä maa -
kutsuu kuolemaa luokseen ja jopa kuolemassaan
on kaunis, vakaa ja hellä.

 
(Marraskuu.)