Taivutin vuoteellesi ruusunlehdet, villiheinät ne nukutin yöksi
jona saavuit vierailemaan iholleni, kävit vierelleni koskettamatta.
Sinä avasit minun sieluni ovet
ja hiljaa hitsasit niiden saranat
sieluani hyväillen, vain vieressäni maaten
me tutkailimme läpi kaikki galaksit.
 
Tiedäthän rakas, me etsimme ne tähdet
joista loistaa kaikkeuden sanoma
jonka paisteessa voimme murista kuin leijonat
ja käydä hiljan nukkumaan kuin vuohet.