Aurinko paistaa sellini sisään
ja maailma näkee itsensä kauniina
sen peililasien läpi/
ja näin läpi silmistäni
kasvavat ulos ensimmäiset ruohonkorret ja varret.

Havaintokuvat siitä,
kuinka maa todellakin ottaa omansa
ja kuinka elämän loputtuakin
joku toinen saattaa havannoillistaa
kevään saapuneen.
 
Kesän koittavan.
 
Niin ovat elämän lait aina olleet:
kun jotakin uutta syntyy, on jonkin kuoltava.

Ja rauhoitettuna lajina
jätä minut maatumaan:
 
Anna auringon yhä paistaa
sulkieni pintaan.