Minä kutsun voimia ikuisia:

jopa hengettömänä minä heitä kutsun.

 

Kuin noitana minä luokseni kutsun

ja öisin sutena ulvon kuuta.

 

Saalistan petoani hopeisessa turkissa,

taivaan yllä kulkisin -

vaikka maan päällä makaan.

 

Ja rakkaani kanssa makaisin

maasi yllä,

yötaivaan alla.

 

Päälläni haaveeni, nuo tuhannet komeetat,

ja allani luita, nuorin kaatuneita.

 

Ruttooni rakastuneita miesparkoja. 

Myrkkyni nielleitä neitoja.

 

Niin monia syntejä. Kauniiksi keitettyjä.

Muistoja muinaisia, kauaskantoisia.

Kiinnostuksenkappaleita, kuolinsanojani.

 

 

Ja kuinka kauan minä olenkaan odotellut,
että sinun muodossasi maailmaani saapuisi aurinko.

 

Se polttaisi pois sydämeni,

keuhkoni, arpeni.

 

Poistaisi myös kaiken muun,

nämä muistot minusta

 

olisivat eläviä

vain hämärissä mielissä.