Muistoina yhä kasvat mullassa.

Kiemurtelet mielessäni toukkien lailla.

Voisin sanoa sydäntäni houkaksi
kun se kerran uskoi sinuun rakkauttaan vailla.

Virheemme katsotaan maatumisen jälkeen
vaan itse olen maatunut jo hetkisen verran
ja sitä voisi sanoa jo jopa harhaksein 
että saapuisit luokseni vielä tämän kerran.
 

Kukkina kävisit sieluni haudoilla.

Maani on täynnänsä unikkoja, unelmaa. 

Laskeutuisitko luokseni/
loveen langennut haaveeni
on yhä tyhjä -
vailla todistajaa.