Nuku vielä, kaunokainen, 
kun elämä väsyttää sinua. 
 
Kun jokainen askel tuntuu pakotetulta
ja jokainen huominen on täynnä usvaa. 

Suolaiset kyyneleet ovat prinsessan kengät, 
lasisesta elämästä eksyneellä, 
jonka demonit ulvovat kaapeistaan
piilotetuista, pään sisältä. 
Ja ulkona prinssien sijaan vartoo pyöveli, 
iso paha susihukka, paha sulttaani. 
Kirjoittaisinko kuolemasta vielä suloisemmin huomenna
vai joko olen liian hukassa tänään? 

Kipu toimii komppina rinnan alla
ja kadotuksen tunne ranteissa
on ehkä tarpeeksi olla avaamatta 
menneisyyden luomia tikkejä. 
Tekemättä pahoja virheitä - 
ne eivät voi olla särkemättä sydäntä
joka jo sirpaleidensa kanssa kukoistaen kasvaa. 

Rinnassaan mädäten on. 
 
Siis laulusi laula, leivonen.
 
Uinutaan yhdessä unelmiin. 
 
Käydään kristallipuroihin, 
kirkkaaseen veteen. 
 
Ikiajoiksi kesäinlentoon.