Maailmani on rauhallinen kuin kuollutmeri.
 
Toisinaan kaipaan niitä aikoja, jolloin osasin hukkua,
jolloin olin sata ruusua ihollasi -
jolloin suutelin sinua takaisin
metron ensimmäisellä penkillä minun muistelmani
koostuivat hellistä hetkistä sinun luitasi vasten.
 
Olin runkosi avain.
 
Joskus muistelen hellyydellä aikaa, jolloin osasin heittäytyä -
hypätä rakkauden aaltoihin, antaa veden saapua.
Toisinaan yhä kaipaan ääntäsi minut tuudittamaan
aaltoihin ylitseni, osaksi olemassaoloa.
 
***
 
Toisinaan mietin, olitko todella aikaa vai unta. 
 
Toisinaan toistelen mielessäni säkeesi.
 
Tiettyinä hetkinä muistan kasvojesi sävelet.
 
Kuinka hassua onkaan rakastaa 
kun(n)on amnesia.