Maailmani on rauhallinen kuin kuollutmeri.
Toisinaan kaipaan niitä aikoja, jolloin osasin hukkua,
jolloin olin sata ruusua ihollasi -
jolloin suutelin sinua takaisin
metron ensimmäisellä penkillä minun muistelmani
koostuivat hellistä hetkistä sinun luitasi vasten.
Olin runkosi avain.
Joskus muistelen hellyydellä aikaa, jolloin osasin heittäytyä -
hypätä rakkauden aaltoihin, antaa veden saapua.
Toisinaan yhä kaipaan ääntäsi minut tuudittamaan
aaltoihin ylitseni, osaksi olemassaoloa.
***
Toisinaan mietin, olitko todella aikaa vai unta.
Toisinaan toistelen mielessäni säkeesi.
Tiettyinä hetkinä muistan kasvojesi sävelet.
Kuinka hassua onkaan rakastaa
kun(n)on amnesia.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.