Yön hopea silmissäsi hehkuu totuuttaan puhdasta/
kuin itse kuutamon sointuja kertoisi katse.

Hiuksillasi leikkivät merenaallot, meritähtöseni,
huuhtovat pois tumman tunteja hiljalleen.

Ja on kuin itse lihaksi tulisi maailma
kun tanssit rantavedessä kuiskeita kuullen pimeän.

Korruptoida minä tahtoisin kaiken sinusta, syödä hämäräksi valosi -
vaan vielä enemmän sen hehkua ikävöin.
 

Huolisitko luoksesi pimeän, jota peitän
ja hämärän, johon häviän hiljaalleen?

Unelmani, pitäisitkö vereni yöntumman/
vierelle jäätkö sitä vuotavan sydämen?