Niin he kertoilivat kerran toismailla
on yö yhtä pitkä
kuin päivänsäteet varjoineen
ja kuiskauskin on vain yksi lyhyt hetki
kahden hengityksen välissä.
 
Sekä niiden alla.
 
Jos häviät luontoni, on jättävä tämä sydän
taakseen tämän rungon -
hiljaiset, matelevat luut.
Puut tuolloin kuolevat, tunnethan musiikin?
 
Juurten muistissa palavat tunteet
ovat erillisiä.
 
Olisitko kevät,
sillä olethan sen lintu?
 
Kerro tuulistamme polku tähän elämään.
 
Kerro se niin, että hiljaisuus huokaa,
maailma puhuu ja valkeakin vaikenee.