Kosketa minua pyhällä kädelläsi,
sinä kaikentietävä ikiaikainen hämärä. 
Sillä on tullut aika, jolloin kohtelet minua lapsenasi, 
jotta vielä kerran voin kuin vertaisnasi soida.
Versoa ulos sanoistani -
ulos haavoistani kasva, 
kadotetun menneisyyden kätketty tuli.

Sinä, joka yksin liekität pimeän.

Papitar/palvoja olen, kertoja öisen pyhän sanan -
olemuksesi loputtomuuden antaisin
yllein peitoikseni tulla.
Loppunani loitsujesi käydä, kohtaloksein runojesi alkaa
koska aina olen sinuun ollut rakastunut.


Ojennan veitseni sinulle, rinnastain aartehesi omista.

Kosketa pyhimmällä kädelläsi luideni liutaa.

Totuus tiedon tuntee, koskee pintaa
jonka antautua täytyy.

Pimeyden kodissa käy armo
ja rauha.