Likaisissa suonissani rakkaus on myrkkyä
joka koe ei Amorin tuskaa:
joka mullasta ei nouse ylös keväällä
eikä syksyllä päädy kuoleman aikaan.
Ei leiki herkkä lintunen rinnassani,
ei silmissäni välkkyvä meri laula.
Vain intohimoa sallin, jopa kiellettyä -
väärien kanssa, aina oikeaan aikaan.

Kun kerran en kuki, en myöskään lakastu
enkä maaksi lahoa
vaan sinua kaipaan.
Luotan taikaan kahden mielen, kahden hengen,
kahden kehon.
Rakkautta vain en voi rinnassain kantaa.

Joten annahan minulle yksi lumottu yö,
jota varmasti aamulla hamuan
sekaisen mieleni arkistoista etsin
ja jota vielä vuosien päästä haluan.