Riisun itseltäni nämä kasvot, kuninkaallisetkin,
ja kasvoiltani riisuessani kruunun, mitä muuta voisi näkyä,
kuin nuo madot, jotka ovat uinuneet uneen eloni kukoistaessa
ja jälleen heränneet eloon - koska niille luvattiin leipää ja leivoksia.
Minun petokseni ne ovat syöviä ja saavat voiton ylimaallisen:
ovat minusta kotinsa saaneet.

(Enkä vielä makaa maassa.)

Kuinka lähellä onvatkaan taivaalliset pellot
vaan aina maan alle kaivautuneina
meitä odottavat nälkäiset, 
kyltymättömät madot.

Himossaan sokeassa.