Mieleni on karanneena, eksyksissä -
elävänä kulkee se sysimetsässä
harmaa turkki päällään se runojaan laulelee,
tulisi jo tuuli ja sade;
ja ihon päälle kiihkeys valkea
joka kehoni pesisi, laskeutuisi
kuin eilisen mietteeni olevan
se sytyttäisi tulevan sanan.
 
Mieleni on kenties jossakin kateissa,
alati tanssahtelee kaikkien tiedossa -
tämän tässä ja täällä se kulkee
eikä silti missään, ei koskaan ikinä. 
Muotoilee salaisuuksiaan salaa, se ne mittailee,
palaa tulessaan ja jäässään ja lukee
itsensä sanoitustensa mukaan turhuuteen
osastoille merkityille sanailijan.
 
Niin pienessä piirissä pyörii,
on kummallista kuinka tämän tästä
se löytää aina itsensä jostakin
vaikken itse sitä luetuksi saa.
Näin alta tunnin on tämäkin päivitys
koskeen kirjoitettu, sanojeni virtaan -
piirretty pirtaan, jonka langat ovat ikuisia
juuri kuin täällä sielujen elämä.