(Nyt käy ranta täynnä tuhatpäitä:
suudelmia kyyn, pyhää manaa-
pahan surmaa
jota juhlittiin,
kun ei kirous enää palaa.

Makaa ruumis rannalla, nyt tuntematon.

Koki kohtalon karvaan tuo viaton.

Päätön ei päätään kaipaa - ei edes kerran kaunis -
kun silmät käyvät kullasta.
Ei huolta pidetty sieluparasta/
ei täällä hirviö enää valita.)

Hautaan laulavat Stheno ja Euryale
ja nimeen hänen, joka kuninkaallisuutta kantaa -
Medusan, sisaren armaan,
he vannovat, keran tummenevan yön.