Englantilaisilla sanoilla kyllästetyillä Espanjalaisilla kaduilla
he miettivät,
että mitä sen näköinen nainen siellä teki.

Miksi palvoi auringonvaloa
ja pakeni hyvyyttä, kuin Mariaa,
joka krusifiksiensa keran seurasi
kirottujen perässä, kuin haave.
Hyvyydestä valui naisen veri -
kipeä fantasia onko viattoman -
lienee ovat aaveiden kirjoittamia kirjat,
joiden korteilla pelaavat houkat.

Ja vialliset ne kokoontuvat vuorille iltaisin
kuuntelemaan sen saman ikinukkuvan saarnaa,
jota turhaan on syytetty ja jolle on tervattu vaarna.

Paha sana jonkun muun kantama aina on vallannut maan.

On ollut nainen yksi osa maailmaa, vaan hän on hiljaa nyt.
Sisälle asuntoonsa astuu. Pois irroitaa päänsä.

Sängyllä makaa La Calavera, silkeissään korea.

Kirkonkellot lyövät komeasti illan sanoman.