Kaikki alkaa niin hitaasti ja kuolee niin hiljaa,
syntyvät aamut ja päivät ja nauravat yöt.
Ihoni on nukkuvan hauta ja vailla varjoja armo,
kosketa minun säteitäni 
vailla vastaväitteitä.
 
Sinun säkeistäsi yhdeni minä kiitän ja minä kumarran.
 
Avaathan vielä silmäni uuteen -
joko on aikani lentää?
 
Kun kaikki alkaa niin hitaasti ja aikojemme lopussa
olemme vain kasa surtuja kuvia.