Maailmani niin liian pimeä,
kovin valoisa -
Nukunko kenties väärien tähtien alla,
sielläkö näen kasvosi,
näissä pitenevissä varjoissa
joiden kanssa matkaan syksyyn päin
kuin aaveet kulkevat kotiinsa?
Tiedottomuus, olen alussa ja lopussa:
voisinko olla jonkun kaunis aamu
ja joku kolea ilta myöskin tavata
edes osan totuuden sanaa,
palan rakkautta.

Kun olen tyhjä kanvaasi,
täysi astia.

Elo kuin Via Dolorosa, se kulkee -
filmi kulkee: siinä samat valokuvat ja olen tietämättä totuutta.

Jos rakastit minua, kerro se.

Tullako luokse, sen päätät itse.

En kaipaa viinejä ja ruusuja:
haluan vain nauttia
totuuden luut.

Ja juoda tiedon.