"Ja katso metsää - katsothan siellä ne kukkivat,
niityillään liljanruusut, horsmat ja karhunperkeleet."
 
Hymy paistaa maallisena vihreissä puissa, taustalla editoitu lintujen säkermä -
mielessä orvokkien äidinmaan konsertti, hämärän savussa tuskaisan vireä yö.
Oksat laskevat illan mailleen, ne ovat niin hämyisiä,
kuusenlehtien kuiskutellessa ja kukkiessa
sitä hetken voisi luulla olevansa keijukainen
ja toisena metsänelävä.
 
***
 
"Me nousimme merestä, me kuuluimme yöhön kuten kuut ja tähdet ovat kuuluvia.
 
Me nousimme yöstä, meri lankesi meille kuten tuhannet tähdet ovat langenneet."
 
Yönsydän kutsuu kulkijaa rantaan kiehtoen - kuulauttaan kuultava vesi täten kuuluttaa
laivat saapumaan takaisin satamoihinsa, mertenneidot istumaan rantakivilleen.
 
Fantasiasta ovat muistettavia nuo seireenit
vaan tänä yönä emme ole ruokkimassa täällä unia
kun meri kutsuu metsää luokseen huokaillen
vastaavat niityt vesille kuullen kaipuun aaltoilevan.