Kalmanhuuru huulillansa - suukko ensimmäinen luotu.
Säännöt ovat aina villejä, kun on tuonen takaa tuotu.
Kelle soivat onnenkellot, kelle viimeiset on suotu
sävelet lauluntapaiset: kerran ollaan kaikki kuoltu.
Kummittelen mielessäsi - liihoittelen unissasi,
menninkäinen haaveissasi -
ethän kohtaloas manaa?
Haamuinasi aatteissasi, piilosta katselenko sua salaa.
ja jotkut kellarit täynnä pimeää .
Ensimmäinen ystäväsi, liekö läheisin tuonpuoleisesi?
Luillako laukkaa morsiosi, saapuin kahden maailman takaa?
Minkä tekee, sen myös lupaa -
silti vielä kerran maassa makaa.
Vai oliko se sydämesi sittenkin,
joka tuonenlauluista loi?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.