Kalmanhuuru huulillansa -  suukko ensimmäinen luotu.

Säännöt ovat aina villejä, kun on tuonen takaa tuotu.


Kelle soivat onnenkellot, kelle viimeiset on suotu
sävelet lauluntapaiset: kerran ollaan kaikki kuoltu.

Kummittelen mielessäsi - liihoittelen unissasi,
menninkäinen haaveissasi -
ethän kohtaloas manaa?
Haamuinasi aatteissasi, piilosta katselenko sua salaa.
 

Jotkut ullakot ovat syystä lukittuja
ja jotkut kellarit täynnä pimeää .


Ensimmäinen ystäväsi, liekö läheisin tuonpuoleisesi?

Luillako laukkaa morsiosi, saapuin kahden maailman takaa?

Minkä tekee, sen myös lupaa -
silti vielä kerran maassa makaa.


Vai oliko se sydämesi sittenkin, 
joka tuonenlauluista loi?