Taivas on verhoutunut mustaan pitsiin
tällä kertaa ilosta.
Se peittää koko taivaankannen
synkeällä loistollaan
jotta uteliaiden silmät pysyisivät kiinni
ja houkat eivät näkisi
kurotella kovin ylös avaruuden kannelle
jossa planeetat rakastavat.
 
Tänä yönä avoin luonto on meidän,
kahden hullun kalkkisviivoilla
ja meillä on lupa lennellä siellä
jonne pilvet eivät yletä.
 
Tartuthan minua kädestä,
annathan pimeyden palvoa meitä?
 
Huomaathan, kuinka rajaton avaruus on
ja kuinka osaan rakastaa
kuin ikuisuus.