Minut hukuttaisitko unihiekkaan - 
kuun valossa rakastelisitko
sieluni iäisyyteen,
iättömään kuolemaan
lupaisitko lauseillasi minut.

Luolissa vuorten minä kohtasin sinut
ja katveessa kuutamon kajon
maailma palvoi kaarta yhteisen himon
ja yhteisen viisauden se 
tietään loi.

Sinä minut sokeaksi teet, kauneudesi varjolla -
otan unesi vastaan ikiaikaisen.

Ajatella mitä olisikaan kerran rakastua
kuin Selene ja Endymion.