Missäpäin matkaatkaan, sydämeni kaunein
nyt toteuttaen unelmia, toiveita muiden?
Luotani hävisit, karkasit kadotuksiin
kun ei ollutkaan sinulle unelma
tulla haudattavaksi haaveidesi lailla.
Rakkautesi kanssani kesti tietyn ajan
nyt vain haluaisin yhä tietää sen taian
jolla saisin sinut takaisin iäksi,
omakseni takaisin, pitämäksi vereni.


Kerro tie, kuiskaa kutsu kiero pieni sydän suloinen
niin jo heti matkan luoksesi varaan.

Kera kevään saavu luoksein sulosävelin.

Kanssasi kotiin karkaan seuraavan kerran.


Missä makaat sydämeni, uinuvani/merten aaltojen alle
lienekö luonut olet itsellesi kodin
jossa ikävä käy ja paistaa ikipimeä
kun kylmä jo käy rinnan yllä
ja valoa vailla käy onnettoman tie -

rintain päillä kulkee iätön kaipuu houkan
joka kerran sen löysi
minkä menetti niin varkain/
käy kaipuu karvain ja aina armain
on unelmain, haaveidentekijä.


Missäpäin uinutkaan, sydämeni suloisin

sinun kanssasi kaipaan käydä samaan uneen

jossa yksin emme ole -

niin sielut onnettomat

ne ovat, jotka kivutta luopuvat omastaan

vailla taistelua.