Pimeys hymyilee minulle kaikissa väleissä
ja kulkee mukanani joka hetki.
Sen tottunut kantaja olen:
kohteliaana kumarran sille kolmasti.
Tunnen sen läsnäolon valoni takana
jonka tumma kosketus ihollani armahtaa.
Iltaisin nimeän varjoni ja nukahdan
uneen kolkkoon,
unettomaan.
tiistai, 14. tammikuu 2020
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.