Luimme kirjeitä merestä, joka kirjoitti rantaan
ja tuulesta kuulimme kaukomaiden kutsun -
vuorilta huudon aivan kuin jonkun sydän
olisi erämaille, ikävään eksynyt.
 
Korppiko siellä tällöin huuteli vain
vai mourusiko metsässä kiemurainen mieli
kiertyneenä lempeän lämpimään seittiin.
 
Pesäänsä hamusiko kumppaniaan sävel?
 
Luonnosta luin ja pian me saavumme
yönä hämäränä elokuun läpileikkaamme tiemme.
Kesän kautta keveästi käymme,
syksyä lähemmäksi tuoden.
 
Tanssimme tuulten kanssa kuin kaipaus.