***

Kohtalo minä olen
väistyvän ajanjakson viimeinen tie.

Metsänpeittämä pimeys valolle.

Uusimman auringon nousu/
viimeinen kappale kirjoissa
heille, joilta usko petti.

Elämänsokeille.

Tiedä huuto ikuisuudessa – osa minusta on jo lopettanut kaiken-
sen laskeutuessa ajattomilta siiviltänsä tuonen.

Haavojansa se salassa nuolee
uuden maailman ensimmäinen lankeemus
kuin Eedeniin kaipaava viaton.

(Aika katuu).

***