Juoksee pakoon omaa varjoansa
joillekkin vapahtaja -
toisille Saatana.
Ei kirkonkellojen kuuluttama,
ei kastettu eikä siunattu,
vaan itsepyhyydessään niin ylväs ja jalo
että pitää itseään pyhimyksenä.

Sanaa levitti eteenpäin,
saattoi sävelmiä vapauteen
katsomon enkeliparvi
cheerleadereiden ryhmittymä.
Muutama saarnaaja katsomossa
nimeään hoki, kuin transsissa.
Ja olihan se kummallista,
johan se outoa oli,
että itseään pakoon noin juoksi
toisten vuohipukki
ja joidenkin enkeli.

Langeten liversivät puiden lintukuorot,
kun kuuset koivut ja männyt ohitti.
Metsät, joet ja suot matkaallaan
katselivat matkaa petturin, pirun, pelastajan, pelkurin.

Pakoon juoksi kiemuroita sielunsa suolaisen,
sydämen kitkerän, henkensä heikon
tämä kantaja runkonsa, katujen kuningas.

Osittain pyhä,
miltein Messias.