Olet surullisen kaunis olento
 
sydämelleni maalaat
 
pirullisen kiehtovan kuvan.
 
***
 
 
Hiuksesi huokuvat, koskettavat metsiä ja kuuta -
ne ovat polkuja, joilla sydämesi kävelee.
Katsovat vakaata merta jonka rannoille
sielusi huuhtoo pesiä rakkauden.
 
On pesissä lintuja ja hyvin kevein höyhenin
ovat peiteltyinä niiden luontojen alkeet.
Katsoin tämän kaukaa ja kauniina ajattelin
meidän tarinamme alun alkavan,
kuin yöt maagiset.
 
Niin siinä aistit hiljan minun varjojeni salat,
pimeässä tiesit tunteiden täyttyvän
vaan valossa näin aina sinä näet pelkän pyhyyden - 
sinun rakkautesi puhtaan sanoman.
 
Sen tietyn joka saa sinut nauramaan.
silmäsi syttymään niin palavaan tuleen
että haluan kuolla pahoin ja pahasti -
syntyäkseni uudelleen
jotta voin langeta.
 
 
Näin minä kiroan kaikki polut, joita kuljimme.
Nyt ovat puut ja kukat pirut ja perkeleet.
 
Minä nain joka sanasi paperille.
 
Poltan ne helvetissä
joka on omani.