Me kaksi istumme taivaassa ja katselemme,
kuinka ikuisuus lepää isiemme syleissä.
Salatuissa saleissa kuuluu huomisen kaiku
ja lapsien nauru täyttää pihan.
Kauas ovat kerran kadonneet kauhut,
lupaukset vapaudesta tuotu lähemmäksi.
Meille on luotuna tulevaisuus yhteinen,
olemme kappaleita toisillemme.
 
Kuinka pitkälle olemmekaan itseistämme tulleet,
näille yhteisille poluille kavunneet -
kasvattaneet toisistamne tukipilarit maalle
joka kantaa.
 
Elämälle, joka pitää -
ottaa osansa.