Kuun hehkuessaan taivaalla täyttä oloaan
ja tähtien heijastaessa valonsa meren samettiselle pinnalle
kaikki on niin tajunnanräjäyttävän, upean kaunista
ja on, kuin syntyisimme alkujaan merten aalloista.
Simpukat, hiekka ja helmet kulkeutuvat rannikoille
ja aallot luovat eroosiolla jatkuvaa kasvustoaan -
pinnanalaisen paratiisin hedelmiä me olemme
veden, yön ja avaruuden lapsia.

Yö metsässä voisi olla parasta aikaa
dryadeille ja menninkäisille juhlia ja levätä -
ja kuulisitpa niistä juhlista, ne saattaisivat saada
sinutkin kaivamaan keijunsiipesi laatikoista
ja yhtymään lentoon.
Vannomaan magiaa maailmalle,
jonka alusta olemme kuunnelleet vain satuja -
sen mystisillä poluilla kävellä ja ihmetellä
mistä mystiikka todella alkaa.
 

Uskothan sinä minua, minä todella haluan
kuviokellua unelmissa kanssanne, luoda niitä unelmia.

Aika jännä, että avaruus on loputon kokonaisuus
ja kuitenkin loppupeleissä meidän sisällämme
​on se kaikki.