Kun sinä tulit eteeni tiesin sinun olevan itselleni täysin väärä.
Se oli huomio. Ensihetkessä kerrottu tieto.
 
Jotakin sinussa oli kierossa
kun niin nuoren tytön iholla
kuulaalla ja puhtaalla
sinä kannoit ikuisuuden vanhoja silmiä,
jotka hohtivat, kuin aamurusko
ja kertoivat legendoja.
 
***
 
Sinua minä olen ruotinut.
Juurikin sinua minä olen 
raipannut sanoillani.
Viiltänyt kuvia, kirjoittanut kirjaimia
nahkaasi
piirtänyt kartan sanojeni yhteyteen.
Ruoskinut itseäni,
repinyt,
rienannut
sieluani
sinun pyhyytesi tähden.
Vaivaakin olen vuoksesi nähnyt,  kultaseni,
vaan on asia niin, 
sinun täytyy  olla minulle rakas.
Juuri sopiva ja todellisen täydellinen
jotta mieleni tyyneyden saisi,
jotta maan päällä pysyisi rauha.
 
***
 
Siellä me seisoimme korkealla.
Toisista matalalla, toisista itse ajassa.
Katsoimme alas meren tähtiin,
sinä piinasit minua
kuin elämänsä pilannut mieli.
Kalliolta tyrkkäsin sinut alas,
jatkamaan matkaasi
irti luonnostani
pois käsistäni.
Petin sormiesi otteen.
Katsoin sinun putoavan -
kuulin vain tuulta,
en huutoa 
ja hymyilin.
 
***
 
Olin onnistunut.
 
Kaikki olisi nyt hyvin.
 
Heitin palasen paperia mereen.