Ehkä minä kirjoitan sinulle satujani
enkä harhaluuloisesti enää huomenna
anele armonpaloja
 
En tyydy puolitodellisiin sanoihin
sinun huuliltasi.
 
Kenties ihmisenä kasvan
yhden yön loisteessa
ja aamulla saavun luoksesi.
 
Vaaleanpunaisin poskin,
neonvihreällä kasaritaksilla.
 
Ja jos minä tämän kirjoitan
ja kunhan minä saavun,
ehkä sinäkin huomaat minun olevan.
 
Ehkä aamulla minun sydämeni
lepää tyynenä sinun kuistillasi.
 
Hattupinnillä kiinnitettynä
peitettynä rakkauteen.