Tilasin niitä itselleni viisi.
 
Oli puhetta turmertuneista ajoista vuorokauden
ja ilahtuneesti, vaiti ilakoiden
otit tiedon niistä kauniisti vastaan.
 
Neljä niistä annoin sinun huomaasi.
 
Lupasit vaalia niitä koko sielullasi.
Kasvattaa niistä pyhiä ja puhtaita,
vapaita uuden elämän alkuja.
 
Oli kyse kuukausista.
 
Kuulin kolmesta vasta jälkikäteen.
 
Kysyessäni kerroit ottaneesi ne pois,
siirtäneesi ne ajastasi paremmille vesille.
Kirjoittaanesi ne uuden ajan almanakkaan,
koska kello ei ollut silloin sinulle armollinen.
 
Kaksi tapasin.
 
Hurmassani loin niille mielet ja sielut.
Rakensin rottinkikehdot ja laulaen
nukutin ne takaisin uuteen uneen,
vaikka en täysin niistä ollutkaan varma
enkä oikein ollut viehättynyt niiden mausta.
 
***
 
Puhuimme myöhemmin sydämistä.
Niiden kantajista keskustelimme.
 
Tiesitkö sinäkin sen, tiesithän,
että loppupeleissä kyse oli aina vain siitä yhdestä?