Tämä koti meillä yhdessä, tämä tie voisi olla
meille yhteinen sydän, tämä hämyinen metsä -
yksi polku jota kulkea, jolle uhrata kaikki -
jota kulkea kaksin, yön sydän ja sen vapaus.
 

Pitää, halata sinua pimeydessä synkän.

Lemmen valossa langeten, anoen luopua.

 

Utuinen maa, sinä kerran olento sen.

Kaipauksen lavean koin
ja haaveilin.