Herää lapseni: näe maailma uusin silmin.

Kohtaloaan ei voi juosta pakoon kuun valossa.

Yön varjot kietoutuvat tummaan samettiin -
nuoruuttaan vaalivat.

Ne vaanivat peileissä ja alitajunnassa.

Sinä kirjoitit kerran kuolevasta kauniin -
rakensit tuolle alttarin ja kynttilöin koristit
häävuoteenne liekkien nieltäväksi
viettelit.

Yhteisen hautanne peittelitte terälehdin. 

Herää lapseni, jo uusi ilta on.

Yö aina vailla verta viatonta, nuorta.

Luokoon se siunauksensa heille,
elämässä pettyneille.

Ikuiset juhlivat yön kajossa.

Aika on.