Unissani kuulin valaiden laulavan
jostakin kaukaa iättömästä kosmoksesta -
merentakaisen avaruuden planeetoilta
unelmoin joskus lentäväni vielä kauas.
Ja laskeutuvani pehmeästi pinnan alaiseen - 
kuin höyhen meren vaahtoon:
koenhan kuuluvani
sen loppumattomaan pauhuun 
ja maanpinnan takaisen
haluan välistä riisua pois yltäni
kuin rooliasun.

Hopeanhohtoiset aaveet uivat ohitseni,
haaveinaan lienee sukeltaa yhä syvemmälle
ikuisen pinnan alle - löytääkseen Atlantiksen rauniot
ja ehkä paljastaakseen muutaman seireenin
jotka kallioilta huhuilevat rakkaitaan
ja koristavat saaliinsa suudelmin.

Ja keskellä tämän ikimeren, tämän hedelmällisen keitaan
minä kaipaan uida - kohdata tulevaisuuden:
jostakin iättömästä kosmoksesta
nimettömältä planeetalta uneeni kirjoitan.