Minua vainoavat kirkkaudestaan raskaat päivät,
upottavat uskoani vesistään täydet meret
alleen hukuttavat tyhjyydestään täydet taivaat
käyntiäni seuraavat yöt, mustat pimeät.
 
Niin ne tuntuvat väkinäisiltä liekitkin,
jotka kynttilöissä loistavat - joita sieluni luo.
Parempia aikoja ulvovat luuni
ja veri suonissani ikävöi
valoisempia päiviä.
 
On idässä nyt poutaista.
Luoteessa  kuuluu myrsky pimeän.
Kasa itkunvirsiä pohjoisessa
ja etelän maat peittää halla.
 
Nyt katsoessasi suuntaani voit sinäkin ne nähdä -
läpinäkyvät, työstään kuluneet tähdet
valittamassaan täällä eloansa kipeää.
 
Hohtamassa vanhentuvaa hopeaansa
ajan ikuisesti täyttämälle taivaalle.