Nuolen sielusi puhtaaksi valheista jota kylvät
ja selkäytimesi istutan täyteen perhosia.
Ne ovat hataria toiveita meistä
vielä kerran elävinä
ja menneistä päivistä ne ovat haaveita.

Tämä on tunteiden kaatopaikka,
tämä on aaveiden taverna.
Kukista rakennettu linna
katosta roikkuvilla kuvilla.
Rumakin koristaa somaa varsin koreasti
ja kunhan pöydät on katettu,
niin hitotko harhoista.

Hitotko siitä että keskiyöllä kuljet kuin kuu kaupungin yllä
ulvomassa isona pahana sutena
vaikka haaveilet totuuksista.
On aina aika aikaansa kutakin,
se muista.