Näin kauniita unia -

niissä kuljin kanssasi 

vaan nyt hereillä
pettynyt kuu huutaa
sydämeni verille
enkä saa enää kiinni
haaveideni päistä.
 
On kuin harrastaisin insomniaa.
 
Ikitaivaan kylmä ja kolea valta,
sen valo, joka loistaa taivahalta
laittaa kirjaamaan ylös
tunnit ja tunteet.
 
Aika ohitse juoksee 
ja sydän vain valvoo.
 
En lain ihmettele, jos jonkun hulluksi tekee
Selenen valo, valoton - ikuinen.
 
Minä muistelen yön uniani,
hauras hymy huulillani.
 
Huomenna kirjaan uuden suudelman
sinun ihosi almanakkaan.