Niin kaunis sinä olit, maailma
taas käydessäsi luonani öisin.
 
Kodissani jota kudon meille
kuiskailevan metsän ja sen hiljaisten katujen
ytimeen.
 
Niin paljon minulle kerroit
kun me  lapsina opittiin lukemaan
toistemme silmien pinnalta
rakkaus palava.
 
Yhdessä suojaa etsimme
saman peiton alta 
meille tuona peittona toimi ikuisuus.