Palaavat alkupisteeseen minun aistini.


Kuuloni, näköni - kaikki; 
kaikki mitä olen tuntenut
näillä sormenpäilläni jo kuluneiden vuosien aikana.
Se on hetkellinen shokki, kokea uudelleen jo kerran mennyt
aikana ennen kuin nykyisyys eroaa tulevasta -

lillua tunnottomuudessa, kuin alku syntymätön
tai kuin jo kuollut hiljaisuudessaan maata -
ja vain odottaa elämän alkamista
kun sade kastelee mullan.

Miltä tuntuukaan maistaa jällen kaikki maailman maut;
mansikka, suolavesi, kesän hehku polttava?

Nähdä maailma jälleen kerran kuin lapsen silmin,
maistaa sen tarjoamaa kattausta
ehkä mausta lumoutua?

Savunhajuisessa yksiössäni aistini palavat
kuin olisivat tulessa
vaikka ympärillä tyyntä.

 
 
Palaavat alkupisteeseen,
minun aistini.

Odottaen lupaa syntyä.