Katsot aina iltaisin peiliin
ja sieltä olet sinä lukeva
elämäsi virheet.
 
Kyllä niin on sinun rakkautesi koomista
ja kirjoitatkin aivan, kuin tuonenlinnuista kirjoittaisit.
Ulkona käytät koiraa koreaa
joka sekin elää täydemmin, kuin sinä.
Ja aina kun etsit lohtua
hienosti hukuttaudut vääriin suudelmiin.
Niin olet kuullut, kuinka todellisesti kuuluu elää
ja niin ne sinulle nauravat,
hymyilevät vaikka kuvotat.
 
Sulkevat syliin vaikka olet mielipaha surusi.
 
Pitävät lähellä, koska varakas olet, Midas.
 
Niin monitavoin väärin aina iltaisin
sinä painaudut, antaudut rakkaimpasi lanteille
ja niin helvetin vääristä merkeistä
on tähtiin tehty sinun alkusi 
tuo tie, jota sinä elät.
 
Voi sinua, niin olet sinä kovin tuomittu
jonkun sydämen omaava kotiperkele!