Aamunkasteeseen kohmeesta heränyt sydän
päivänsarastuksen kutomassa palttinassa
keräilee kuutamon luomia loimia.


Ruskan viulujen kuiskaamia
hiljaisia sävelmiä.


Kuunvalon maalaamia polkuja käy
säkeitä elämän sanoittamia.

 
Niisii hiljaisuudessa kauniissa hiidessä hiipii.

Lankansa punoo läpi elämän pirran.