Hän lukee tulen väen ja laskee kosmoksia.

Ikiaikaisilla tiedoillaan katsastaa,

ylisen ja alisen taidot tuntee.

Riimuillaan menneen ja tulevan ennustaa.

Rummuilla, kummuilla taikansa soittaa

alla repolaisen tulten tanssii -

yö on valkea, kuten sielut ovat.

Sudet huutavat.

 

(Varjot lakoavat maasta.)

 

Eläimet nousevat merestä

laskeutuen aaltojen alle -

äiti maan kaikki luomat

hän loitsii sumusta.

Tähdet kirkkaina tanssivat

kun hänen riittinsä raikaa

pohjolan yllä 

ja käy huomisen aurinko.

 

Mielessään muistoja

menneiden eilisten.

Hänen rinnastaan voi lukea

niiden pistävän kutsun.

Tuhannet naista, lasta, miestä 

paloivat tulessa.

Noita tuntee ihollaan liekit

ja kalmaisen tuoksun.

 

Yö rauhoittuu valoksi ja aamu nousee

korkeampana -  kirkkaana valona vastaan.

Tulet sammuvat, kuten aina -

vielä rohdot viimeiset palavat.

 

Hän saapui kunnioittamaan elämää

ja uutta tulevaa.