Lumouduin mä oikeasti aivan joka kerta
kun sanoit, että on suonissasi
 Atsteekkien verta.
Liekö olisi tuo tulkittavissa 
ylpeydeksi,
iskurepliikiksi
vaiko puhtaaksi seksiksi
kun otit tatuoinninkin,
joka palvoi Tonatiuhia 
kerroit nimeen auringon
tekeväsi monia uhreja.
Toki ei niin raakaa,
kuin muinoin silloin
nauroit, päätäsi puistelit
kun kysyin et milloin
ostit sian sydämen
kasan hedelmien ruumiita
pullon lehmän verta
ja et kuin, siis kenen huulilta
sai tuo pyhäinkuva ihossasi
suoraan napasi yllä
kosketuksen pehmeän
sillä sen huomasi kyllä
katseestasi vekkulista
et jotain tapahtunut on
olet harvoin samaan aikaan
puheliaan lahjakas
ja niin sanaton.
 
Siis uutukaisen "uuttahan" tää tämä mulle on
sen edessäsi huomasin mä olin sanaton.
Kerran törmäsin mä Roomalaiseen
tatuoituun, kaljupäiseen
aivan ihan toisenlaiseen,
kuin mitä miehet toimistoissa on.
Ja kuin kanssa oli hassua
hekin palvelivat jumalia
mitä töiltään ja saleiltaan ehtivät
oli sieluissaan heidän antiikki
kuin toisilla keskikevät.
 
Onhan tämä tälle tytölle jännää,
kun eläessään näin paljon kohtaa
historian kirjojen havinaa
ei sitä tiedä et mihin se johtaa.
Kuuluu iltaisin puistosta kahinaa
ehkä sielläkin tekee joku matkaa
aikojen vanhoille lehdille
ja omaa sankaritarinaansa jatkaa.
 
Nyt on historian hahmot mun unissani
ja sä pirukulta, hopeani
luulitko jo korteistasi
että oisin tosissani
kun kerroin etten vertaistasi
koskaan löytänyt mä päällä maan.
 
Kun ne aina hyökkäävät mun öihin
ja kulkevat vakaasti mun päivissäni.