Mitä rakkauteen tulee, olen orpolapsi
eläen -  opiskellen sen lukuisia lakeja,
kuin koettaisin saavuttaa tutkintoa, palkintoa
jota ilman kovin kauan aikaa vietin,
Kunnes sinä sanot, että tässä on minun sylini,
maanpäällinen taivaani, portit luoksesi,
rinnoillasi ruususet,
kunnes sen sanot, saavut luokseni ja olet minun,
sitä ennen, mitä tulee rakkauteen
olen orponsa.

Ja mitä elämästä voisi sanoa, mitäpä muuta, kuin että elä -
unelmoida huomisesta ehtii sitten haudassa.
Älä menneitä murehdi eläkä tulevaa sure
sillä jokaiseen uuteen aamuun elo meidät luo -
lempilapsensa elämä meidät kirjoitti
syystä tai toisesta osaksi itseytensä sinfoniaa.
Olisiko kuolo niin kovin kitkerä kohtalo, välttämätön,
vailla riemuja elämisen ilon?

Me maadumme vielä kerran, meistä tulee aiti maan tomua - 
toiset tuhkaksi palavat, toiset luovuttavat luunsa,
meidän lihamme kuluu pois eikä elämäämme voi muistaa
kuin rakkaiden kautta, sumuisista valokuvista.
Katso  myös seuraavat vuodet toiveikkain mielin .
Muista elosta  kilvan nauttia.

 

Tanssi tämä päivä, aina aamusta sen loppuun asti -
elämä on laulu, anna sen soida!