Puhdas kangas alla tähtitaivaan, yön kädet piirtävät sysimustan.


On kanvaasini valkoinen,
kunnes minä olen tyhjä.


Kirjoita minut lähemmäksi illan hämärää.

Loputonta unta ja tähtien tulta.

Kosminen ikuisuus loistaa lempemme iholla
hehkuu ja hohtaa palaessaan 

Ja kun osa minusta häviää -
matkustaa valtamerten alle
etsien kotinsa sieltä, missä on Atlantis
otathan minut syliin 
ja laulathan minuun valosi.

Koska pimeä yö on kavala pelko,
yksinäisen sydämen tuho.

Ja yön kädet maalaavat sysimustan
loputtomalle taivaalle.