Vaikkakin sää on vielä suloisen lämmin
ja tuulikin eksoottisen kostea
ei enää mikään voisi selättää syksyn tuloa.
 
Ei nyt, kun kissakin
on nostettu hautaan kaapista.
 
Eikä sen haamun kuuleminen.
Eivät sipsuttavat askeleet ruohikossa.
Ei ruokakipon jättäminen eteiseen.
 
Saisi niitä takaisin palaamaan.
 
Vailla sadetta olevia kauniita hetkiä.
 
Hulluja muistoja meistä kahdesta.
 
Niitä hetkiä, jolloin kaksi sydäntä
loivat yhteisen toiveen -
unia sylikkäin nukkuivat.