Maailma kuoriutuu, nahkaansa luovat
vuodenajat synnyttävät
kieromielisiä kuukausia
ja kolmipäiset nuket makuuhuoneeni hyllyillä,
kuihtuvat pois,
kuin rakkaudettomat ruusut.
Oi' noita höpsöjä lapsosia!
Suurisilmäisiä toiveita:
Hyppimässä trampalla kohti taivaankantta
ja itkemässä evättyä välipalaa
tässä elämän rikkonaisessa karusellissa
jonka langennutta aikaa karsastavat enkelit
ja lampaat, teurasmatkallaan
liene omalla kielellään
lausuvat viimeisen Ave Marian
syksyn saapuessa maahan
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.