Maailma kuoriutuu, nahkaansa luovat
vuodenajat synnyttävät 
kieromielisiä kuukausia
ja kolmipäiset nuket makuuhuoneeni hyllyillä, 
kuihtuvat pois, 
kuin rakkaudettomat ruusut.
 
Oi' noita höpsöjä lapsosia!
 
Suurisilmäisiä toiveita:
Hyppimässä trampalla kohti taivaankantta
ja itkemässä evättyä välipalaa
tässä elämän rikkonaisessa karusellissa
jonka langennutta aikaa karsastavat enkelit
ja lampaat, teurasmatkallaan
liene omalla kielellään
lausuvat viimeisen Ave Marian
syksyn saapuessa maahan