Vailla sinua täällä nälkään nääntyvät varteni -
juureni ikuisen iättömät palavat.
 
Ne kiemurtelevat syleihin unelmien
ja uneen ne katsovat sinut.
 
Kukat ne kuvastavat maailmaa kasvullaan;
lehdet pyytävät kosketusta vesien.
 
Niiden sävystä kuvastuva kaipuu,
hyvin käy yhteen vihreyteen kesien.
 
Kasvata välillemme sävelten puutarhaa -
ruoki ihanasti mun harhaa, ruoki ja kasvata tarkoin
kuin vailla suojaasi kuolemassa olisi -
kuihtumassa kaunokkikasvisi.
 
Sormin koske multaa, kastele kepeästi,
kuule kukkien nauru ja kerro keholleni
luvata kauniisti ja tuhansin sävelin:
 
Olet
 
ruokkimassa
 
minua
 
sinuun.