Vailla sinua täällä nälkään nääntyvät varteni -
juureni ikuisen iättömät palavat.
Ne kiemurtelevat syleihin unelmien
ja uneen ne katsovat sinut.
Kukat ne kuvastavat maailmaa kasvullaan;
lehdet pyytävät kosketusta vesien.
Niiden sävystä kuvastuva kaipuu,
hyvin käy yhteen vihreyteen kesien.
Kasvata välillemme sävelten puutarhaa -
ruoki ihanasti mun harhaa, ruoki ja kasvata tarkoin
kuin vailla suojaasi kuolemassa olisi -
kuihtumassa kaunokkikasvisi.
Sormin koske multaa, kastele kepeästi,
kuule kukkien nauru ja kerro keholleni
luvata kauniisti ja tuhansin sävelin:
Olet
ruokkimassa
minua
sinuun.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.